Sosiaalipedagoginen hevostoiminta

Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ydin on tukea sosiaalista kasvua ja hyvinvointia sekä ehkäistä syrjäytymistä. Toiminta perustu sosiaalipedagogiikan teoriaan; yhteisöllisyyteen, elämyksellisyyteen, toiminnallisuuteen ja dialogisuuteen. Itse kokemalla ja tekemällä oivalletaan ja ymmärretään asioiden merkityksiä ja yhteyksiä. Toiminta suunnitellaan yksilökohtaisesti ja tavoitteet asetetaan ja niihin sitoudutaan yhdessä asiakkaan kanssa. Toiminnan kautta voidaan rikkoa omia rajoja ja löydetään uusia puolia ja vahvuuksia itsestä ja toisista. Tavoitteina voivat olla esimerkiksi hevosen (eläimen) käsittelytaidot, yksilölliseen kasvuun liittyvät tavoitteet (motoriset taidot, fyysinen kunto, tunteiden tunnistaminen ja säätely, arjenhallinta, itsetunto), sosiaalinen kasvu (ryhmäytyminen, sosiaaliset taidot, luottamus) tai voimaantumisen ja elämänhallinan tukeminen (aktiivinen toimijuus, yhteiskuntaan kiinnittyminen, elämässä eteenpäin pääsy). Toiminnan ohessa ja sen jälkeen on tärkeää keskustella ja arvioida toimintaa. Opitut ja koetut asiat pyritään siirtämään osaksi arkielämän käytänteitä.

Vuorovaikutus voi olla helpompaa eläimen kuin ihmisen kanssa; valtaosalla ihmisiä on luontainen kiintymys ja viehätys eläimiin, joten lähestyminen on helpompaa. Suuren eläimen käsittely, sen fyysisyys, sen saaminen toimimaan halutusti itse toimimalla rohkaisee ja tukee itseluottamusta sekä tarjoaa monenlaisia tuntemuksia ja elämyksiä. Hevosen herkät vaistot ihmisen tunteille ja mielialalle, sekä hevosen antama välitön palaute ihmisen toimista auttavat tunnistamaan omia ja muiden tunteita sekä huomaamaan oman käytöksen vaikutuksia ympäristössä.

Lisäksi hevostoiminnan sosiaalinen ympäristö on erilainen, aistimaailmaltaan runsas, virikkeellinen, toiminnallinen ja motivoiva. Tallityöt tarjoavat asioita, joissa kaikki voivat löytää onnistumisia ja ihmisistä löytyy uusia ominaisuuksia. Töitä ja vastuualueita löytyy monen tasoisille tekijöille. Hevosen vaatimat säännölliset arkirutiinit opettavat arjenhallinnan taitoja ja kasvattavat ymmärrystä esimerkiksi terveisiin elämäntapoihin.

Tänä päivänä löytyy jo huomattava määrä tutkimuksia sosiaalipedagogisen hevostoiminnan vaikuttavuudesta. Kehitystä on huomattu mm. kommunikaatiotaidoissa, sosiaalisissa taidoissa, minäkuvan ja itsetunnon kehityksessä, kärsivällisyyden vahvistumisessa, kontaktinottokyvyssä, itsensä ilmaisemisessa ja jopa traumasta toipumisessa. Parhaimmillaan hevonen vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn kokonaisvaltaisesti.

Tiivistetysti voi puhua sosiaalipedagogisesta eläintoiminnasta:

Vuorovaikutus eläinten kanssa ja oman toiminnan vaikutusten (välittömien ja välillisten) näkeminen konkreettisella tasolla on vaikuttavaa. Kaikki eläimet tarvitsevat huolenpitoa ja perustarpeet sekä mahdollisimman lajinmukaisen käyttäytymisen mahdollistavan hoidon. Eläimen hyvinvoinnista huolehtiminen ja päivittäiset rutiinit voivat toimia peilinä oman arkielämän hahmottamiseen. Eläinten parissa toteutuvat esimerkiksi elämykset, sairauskeskeisyydestä pois pääseminen, itsensä tunteminen tarpeelliseksi, kuuluminen yhteisöön, mielihyvän kokemukset, moniaistilliset kokemukset, fyysinen ja motorinen toiminta. Eläin antaa kosketuksen luontoon. Eri eläinlajien avulla voidaan asettaa erilaisia tavoitteita ja vastata eri tarpeisiin eri ihmisille; oikean eläinlajin valitseminen on edellytys onnistuneelle toiminnalle. Näin ollen mahdollisuudet ovat moninaiset suunniteltaessa toimintaa sosiaalipedagogiselta pohjalta.