Torstaina 14.5. menin tavallista aikaisemmin talliin ja sielläpä olikin iloinen vastaanotto! Siiri oli pyöräyttänyt ensimmäisen vasansa aamun sarastaessa. Heinillä makasi kaunis ruskeanmusta poikavasa. Siiri on sopeutunut äitinä olemiseen hienosti. Välillä ulkoillessa on vasa saattanut unohtua ulos, mutta vasan kasvaessa tämä itse osaa seurata äitiä eikä unohdu yksin maailmalle. Muutoin Siiri on ollut luonnonlahjakkuus äitinä; niin hoitava ja huomioiva ja maitoakin riittä.
Lauantaiaamuna 16.5. kävin aamutallin jälkeen koirien kanssa metsälenkillä. Sieltä tultuani askeleet johtivat tietysti talliin pientä tulokasta ihailemaan. Ulkona tarhassa olikin jotain tapahtumassa, kun koko porukka seisoi ringissä tuijottaen maahan. Mikäs se siellä – Saanan uusi vasa! Pika pikaa pyyhe tallista mukaan, vasa syliin ja sisälle talliin vasaa kuivaten. Söpö, ruskea, hauskoilla valkoisilla merkeillä varustettu tyttövasa oikoi jäseniään ja katseli suurilla tummilla silmillään ympäröivää hyörinää. Vasan syntyessä on koko muu lauma heti tutustumassa tulokkaaseen. Saana kokeneena äitinä on hyvin huolehtiva, esimerkillinen äiti.